Doksepiinin lopettaminen suunnitellaan yhdessä lääkärin kanssa
Doksepiini lopetetaan aina asteittain annosta pienentämällä sillä äkillinen lopettaminen voi aiheuttaa vieroitusoireita, kuten unettomuutta, pahoinvointia ja ahdistusta.
Käytännön aikataulu ja tapa sovitaan aina hoitavan lääkärin kanssa, koska se riippuu annoksen suuruudesta ja käyttötarkoituksesta.
Doksepiini on trisyklinen masennuslääke, jota käytetään Suomessa masennuksen ja ahdistushäiriöiden hoitoon suuremmilla annoksilla sekä kroonisen unettomuuden hoitoon pienillä annoksilla.
Lopettaminen on erilainen prosessi näissä kahdessa tilanteessa: unettomuusannokset ovat huomattavasti pienempiä, joten lopettaminen on yleensä suoraviivaisempaa. Psykiatrisessa käytössä annokset voivat olla kymmenkertaisia, ja lopettaminen vaatii pidempiaikaisempaa suunnittelua.
Lopettamisen vaiheet käytännössä
Lääkäri suunnittelee yksilöllisen alentamisohjelman, jossa annosta pienennetään vaiheittain. Tyypillisesti annosta lasketaan 10–25 prosenttia kerrallaan muutaman viikon välein. Mitä suurempi annos ja mitä pidempi käyttöaika, sitä hitaampaa vähentäminen on.
Unettomuuden hoidossa käytetyt pienet annokset, yleensä 3–6 milligrammaa vuorokaudessa, voidaan usein lopettaa lyhyemmässä ajassa.
Masennuksen hoidossa annokset voivat olla 75–300 milligrammaa vuorokaudessa, jolloin lopettaminen voi kestää useita kuukausia.
Lopettaminen ei tarkoita pelkästään annoksen mekaanista laskemista. Samalla seurataan, palaako alkuperäinen oire.
Masennuksen hoidossa relapsin riski on aito: Käypä hoito -suosituksen mukaan masennuslääkitystä jatketaan yleensä vähintään kuusi kuukautta oireiden helpottumisen jälkeen, ja toistuvissa masennusjaksoissa usein vuosia.
Vieroitusoireet ja niiden hallinta
Doksepiinin vieroitusoireet alkavat tyypillisesti 2–4 päivää lopettamisen tai annoksen merkittävän laskun jälkeen.
Yleisimpiä oireita ovat unettomuus, pahoinvointi, päänsärky, hikoilu, ahdistuneisuus ja ärtyneisyys. Joillakin ilmenee myös vatsaoireita tai lihaskipuja.
Oireet ovat yleensä lyhytaikaisia ja helpottavat 1–2 viikossa, kun annosta lasketaan hitaasti.
Jos oireet ovat voimakkaita tai pitkittyvät, lääkäri voi hidastaa alentamisaikataulua tai pitää annoksen hetken aikaa vakaana ennen seuraavaa laskua.
Vieroitusoireet eivät tarkoita, että lääke on koukuttava tai että elimistö on riippuvainen siitä samassa mielessä kuin päihderiippuvuudessa.
Kyse on elimistön sopeutumisesta muutokseen, ja hidastamalla prosessia oireet pysyvät hallittavina.
Milloin lopettaminen vaatii erityistä varovaisuutta
Tietyissä tilanteissa doksepiinin lopettaminen on erityisen tarkkaa suunnittelua vaativa prosessi.
Pitkä käyttöaika kasvattaa vieroitusoireiden riskiä. Jos doksepiinia on käytetty useita vuosia, elimistö on tottunut lääkkeen läsnäoloon, ja annoksen lasku vaatii enemmän aikaa.
Korkea annos tarkoittaa suurempaa muutosta, joka elimistön on sopeuduttava. Yli 150 milligramman vuorokausiannoksista alettaessa vähentäminen on erityisen hidas prosessi.
Samanaikainen muu lääkitys voi vaikuttaa lopettamiseen. Doksepiini yhdistettynä muihin masennuslääkkeisiin, rauhoittaviin lääkkeisiin tai unilääkkeisiin vaatii tarkkaa seurantaa, koska yhteisvaikutukset muuttuvat annoksia muutettaessa.
Raskauden suunnittelu on tilanne, jossa lääkityksen muutoksista sovitaan yhdessä lääkärin ja tarvittaessa psykiatrin kanssa, koska sekä lääkkeen jatkaminen että lopettaminen raskauden aikana sisältävät riskejä, jotka on punnittava yksilöllisesti.
Yleisimmät virheet lopettamisessa
Yleisin virhe on lopettaa liian nopeasti heti, kun olo tuntuu paremmalta. Voinvoinnin tunne on merkki siitä, että lääke toimii, ei siitä, että sitä ei enää tarvita. Päätös lopettamisesta perustuu hoitosuunnitelmaan, ei hetkelliseen olotilaan.
Toinen yleinen virhe on jättää annos väliin silloin tällöin sen sijaan, että annosta lasketaan suunnitelmallisesti. Epäsäännöllinen käyttö aiheuttaa tasokkaita vaihteluita veressä, mikä lisää sekä vieroitusoireita että hoidon epävakautta.
Kolmas haaste on erottaa vieroitusoireet masennuksen tai ahdistuksen paluusta. Molemmat voivat oireilla samalla tavalla: uniongelmat, ahdistuneisuus, ärtyneisyys.
Vieroitusoireet alkavat tyypillisesti muutamassa päivässä annoksen laskusta ja helpottavat hitaasti. Sairauden paluu kehittyy hitaammin ja ei helpota itsestään. Lääkäri auttaa erottamaan nämä toisistaan.
Lopettamispäätöstä ei kannata tehdä yksin. Fimean ja Käypä hoito -suosituksen mukaan masennuslääkkeen lopettaminen on aina suunniteltava yhdessä hoitavan lääkärin kanssa.
Lue myös: Työsuhteen lopettaminen koeajalla
Usein kysytyt kysymykset
Ei suositella. Äkillinen lopettaminen voi aiheuttaa vieroitusoireita, kuten pahoinvointia, unettomuutta ja ahdistusta. Annosta pienennetään aina vaiheittain lääkärin ohjeen mukaan. Aikataulun pituus riippuu annoksen suuruudesta ja käyttöajasta.
Se vaihtelee huomattavasti. Unettomuuden hoitoon käytetyistä pienistä annoksista voidaan vieroittua viikkojen kuluessa. Masennuksen tai ahdistuksen hoitoon käytetyistä suuremmista annoksista lopettaminen voi kestää useita kuukausia. Lääkäri suunnittelee yksilöllisen aikataulun.
Yleisimpiä ovat unettomuus, pahoinvointi, päänsärky, hikoilu ja ahdistuneisuus. Oireet alkavat yleensä 2–4 päivää annoksen laskemisen jälkeen ja helpottavat 1–2 viikossa. Jos oireet ovat voimakkaita, lääkäri voi hidastaa lopettamisaikataulua.
Vieroitusoireet alkavat nopeasti annoksen laskemisen jälkeen, yleensä muutamassa päivässä, ja alkavat helpottaa ajan kuluessa. Masennuksen paluu kehittyy hitaammin eikä helpotu itsestään. Epäselvissä tilanteissa lääkäri arvioi tilanteen ja tarvittaessa hidastaa lopettamista tai harkitsee jatkohoidon tarvetta.
Kyllä. Käypä hoito -suositusten mukaan masennuslääkkeen lopettaminen suunnitellaan aina yhdessä hoitavan lääkärin kanssa. Myös unettomuuden hoitoon käytetyn pienen annoksen lopettamisesta on hyvä keskustella lääkärin kanssa, erityisesti jos lääkettä on käytetty pitkään.
