Kuinka lopettaa kuorsaaminen?

Kuorsaaminen lopetetaan yleensä puuttumalla sen taustalla olevaan syyhyn: painonpudotukseen, nukkuma-asentoon, nenän tukkoisuuteen tai alkoholin käyttöön nukkumaanmenoa edeltävinä tunteina.

Suurimmalla osalla kuorsaajista kyse on niin sanotusta sosiaalisesta kuorsauksesta, joka ei uhkaa terveyttä mutta häiritsee kumppanin unta. Osalla taustalla on kuitenkin uniapnea, joka vaatii lääkärin arvion ja omaa hoitopolkuaan.

Ennen kuin lähtee kokeilemaan mitään keinoa, kannattaa siis selvittää, kumpaan ryhmään oma kuorsaaminen kuuluu.

Kuorsaamisen lopettamisen vaiheet käytännössä

Ensimmäinen askel on tunnistaa, liittyykö kuorsaamiseen hengityskatkoksia. Jos puoliso tai muu läheinen on huomannut, että hengitys pysähtyy hetkeksi ja jatkuu korahtaen, kyse voi olla uniapneasta eikä pelkkää elämäntapamuutosta kannata jäädä odottamaan.

Terveyskirjaston mukaan tarkempiin tutkimuksiin kannattaa hakeutua aina, jos kuorsaukseen liittyy tukehtumisen tunteeseen heräämistä tai muiden toteamia hengityskatkoja.

Jos hengityskatkoksia ei ole, ensimmäinen ja usein tehokkain toimenpide on painonpudotus. Sydänliiton mukaan jo 5–10 kilon painonpudotus lievittää lievän uniapnean ja kuorsauksen oireita selvästi.

Painon lisäksi nukkuma-asennolla on suuri merkitys: selällään nukkuessa kieli ja pehmytkudokset painuvat helpommin nielua vasten, jolloin kuorsaus voimistuu. Kylkiasentoon totuttautuminen, esimerkiksi ompelemalla pallo yöpaidan selkämykseen, on käytetty ja yksinkertainen keino.

Kolmas vaihe on alkoholin, tupakan ja keskushermostoa lamaavien lääkkeiden käytön vähentäminen etenkin iltaisin. Nämä aineet veltostuttavat nielun lihaksia ja pahentavat kuorsausta riippumatta siitä, onko taustalla varsinaista uniapneaa.

Nenän tukkoisuuden hoito, esimerkiksi allergian tai väliseinän vinouden korjaaminen, voi myös vähentää kuorsausta merkittävästi, sillä tukkoinen nenä pakottaa hengittämään suun kautta.

Milloin taustalla voi olla uniapnea

Käypä hoito -suosituksen mukaan obstruktiivista uniapneaa sairastaa vähintään 4 prosenttia miehistä ja 2 prosenttia naisista, ja todellinen määrä on todennäköisesti tätä suurempi. Uniapneassa hengitystiet ahtautuvat unen aikana toistuvasti vähintään kymmeneksi sekunniksi kerrallaan.

Kuorsaaminen muuttuu huolestuttavaksi silloin, kun siihen liittyy toistuvia hengityskatkoksia, voimakasta päiväväsymystä, aamupäänsärkyä tai keskittymisvaikeuksia.

Hoitamaton keskivaikea tai vaikea uniapnea on itsenäinen sydäninfarktin riskitekijä, minkä vuoksi oireiden pitkittäminen ei ole järkevää. Diagnoosi tehdään unipolygrafialla eli yöpolygrafialla, jossa hengitystä ja unen rakennetta seurataan kotona yön ajan.

Apuvälineet ja hoitomuodot

Käypä hoito -suosituksen mukaan tärkein yksittäinen hoitomuoto on elämäntapahoito: painon pudotus, tupakoinnin ja alkoholin käytön lopettaminen sekä liikunta saattavat korjata lievän uniapnean kokonaan.

Keskivaikeaa tai vaikeaa uniapneaa hoidetaan ensisijaisesti CPAP-laitteella, joka pitää hengitystiet auki unen aikana pienellä ylipaineella. Laite ei paranna tautia, mutta se vähentää päiväväsymystä ja keventää sydämen kuormitusta.

Osalle potilaista sopii paremmin uniapneakisko, joka pitää alaleuan hieman edempänä ja estää nielun pehmytkudosten painumista kasaan. Kisko valmistetaan hammaslääkärillä yksilöllisesti purennan mukaan, ja se sopii erityisesti lievemmän uniapnean tai pelkän kuorsauksen hoitoon.

Harvinaisempi vaihtoehto on kirurginen toimenpide, esimerkiksi nenän väliseinän korjaus tai nielun rakenteisiin puuttuminen. Leikkaushoitoa harkitaan yleensä vasta, kun muut keinot eivät ole auttaneet riittävästi.

Lue myös: Kuntosalijäsenyyden lopettaminen

Yleisimmät virheet kuorsaamista lopetettaessa

Yleisin virhe on olettaa, että kuorsaaminen ratkeaa pelkällä asentohoidolla tai apteekin nenänauhalla, vaikka taustalla olisi hoitoa vaativa uniapnea.

Toinen tyypillinen virhe on jättää hengityskatkokset huomiotta, koska kuorsaaja itse ei niitä huomaa. Moni myös lopettaa CPAP-hoidon liian nopeasti, jos maski tuntuu aluksi epämukavalta, vaikka totuttelu kestää tyypillisesti vain muutaman yön.

On myös syytä muistaa, ettei jokainen kuorsaaja sairasta uniapneaa eikä jokainen uniapneapotilas kuorsaa. Osa vaikeaakin uniapneaa sairastavista, esimerkiksi aiemmin nielunavarrusleikatut, ei kuorsaa lainkaan, mikä voi viivästyttää diagnoosia.

Siksi päiväoireet, kuten väsymys ja keskittymisvaikeudet, kannattaa ottaa vakavasti myös silman näkyvää kuorsausta.

Jos kotikonstit eivät auta kuuden viikon kuluessa tai oireisiin liittyy hengityskatkoja, ajanvaraus lääkärille on seuraava askel. Terveydenhuollon ammattilainen voi arvioida, tarvitaanko unitutkimusta ja mikä hoitomuoto sopii juuri kyseiseen tilanteeseen.

Usein kysytyt kysymykset